Aika ilman sinua tuntui todella pitkältä. Kuin olisin katsellut kädestä karannutta ilmapalloa ja odottanut, milloin se poksahtaa rikki itsestään. Mutta kun ajatukseni ilmapallo pysyikin ehjänä, se kiirehti paksun pilvipeitteen taakse piiloon. Minä en päässyt piiloon ikävääni. Olin ihminen, jonka jalat olivat raskaat pehmeällä nurmella. Lempipäiväni oli huominen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti