Kerron sinulle

Ihan yhtäkkiä minut valtasi yksinäisyyden tunne. Se kietoi minut tiukkaan seittiin vuoteellani, ja heitti saman tien ikkunat kiinni, etten voinut enää kuulla sinisiä sireenejä. Pääni alla tunsin pajunkissojen pehmeyttä, aivan kuin päätäni olisi täytynyt kannatella varoen. Tiesin, että jos nyt loisit minut valkoiselle paperille, saisin varovaiset silmät ja varovaisen suun. Paperi muuttuisi kyynelistä hauraaksi, niin ettei siitä voisi taittaa lennokkia edes huomenna. Huominen oli siiveniskun päässä.