Siniset kellot soittavat, maa saa
uudet värit; rakastumme pastelliin ja kaikkeen kirkkaaseen. Ja me olemme
tässä maisemassa kasvattaneet toisiamme tähän päivään saakka: olemme
nähneet kallioiden nousevan väkevän päättäväisinä kohti korkeuksia, ja
pilvien muuttavan muotoaan ja ilmestyvän jälleen. Se sama maa on
kantanut kantapäitä ja keinuttanut niin, että lopulta murheet ovat
vajonneet syviin, teräväreunaisiin rakoihin, ja taivas on ollut rajamme
kuten kuuluukin. Kaiken tämän jälkeen mitä olen saanut kokea, (sinunkin
kauttasi) vain sinä voit pitää sydäntäni turvassa. Pumpulipilvissä,
jalokiviarkussa, sinä tiedät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti