Leijona

Sinä yönä tunsin sen sydämen lämmenneen ja pehmenneen. Leijonani oli kultaharjassaan kantanut minulle terveisiä, voi kuinka suloista se olikaan. Minä kirjoitin päiväkirjaani sulkakynällä jota rakastin, ja rakastamani leijona karjui kuulle päättäessäni lauseen suureen pisteeseen. Kun sitten raotin lattiaa laahaavaa samettiverhoa, leijona karjui uudestaan. Se oli täyttänyt päivän tehtävänsä ja vaati nyt huomiota kuulta, joka liikutteli ympärillään tuikkivia tähtiä. Otava oli paikallaan, minä olin paikallani. Leijonani kultaharjassaan kuului tänne.