Sinun kanssasi lainasimme isäsi venettä ja lähdimme ongelle. Se tapahtui salaa, sillä minä en osannut uida, ja äitini oli hyvin vihainen saatuaan kuulla. Meillä oli hauskaa myös leikkiessämme samassa järvivedessä. Minulla oli kasvot punaisina puhallettu uimapatja, jonka reunoista pidin kiinni harjoitellessani oikein vauhdikasta polskimista. Sinä olit jo taitava uimaan sammakkoa. Kuivattelimme saunassa, kun muut olivat kylpeneet ja unohtaneet vihdat lauteille. Sauna tuoksui koivulta ja hieman oluelta.
Kaikki kai vanhenevat vain ja unohtavat. Ja paranevat haavat. Oletteko te vielä yhteydessä toisiinne? Siskoa en meinaa tunnistaa enää Facebookin profiilikuvasta, niin on posket kaventuneet ja sukunimi vaihtunut. Olenhan minä iloinen Siskon puolesta, minullekin hän supatti tämän pojan hymykuopista seurustelun alkuaikoina. Tiesin muutaman muunkin tietävän, mutta minulle Sisko oli ensisijainen poikajuttujen kuulija. Hihityksemme lomassa söimme torilta ostettua tuoretta lakritsaa; hänelläkin oli lupa herkutella silloin, kun joku tarjoaa, omia herkkuja hän raaski ostaa harvoin. Kauneusunista puhui ja huulikiillosta, repussa oli oma tasku pienelle peilille.
Ja Tuuli sitten asui melkein meidän naapurissa. Tutustuin häneen päivänä, jolloin tihkutti vettä suoraan silmiin. Perheemme kissa oli mennyt pihakoloon piiloon, ja minä lähdin hakemaan sitä kotiin. Koputin oveen ja Tuuli tuli avaamaan, sanoi hyvin nopeasti, että taas se kissa nököttää pihassa. Vaikka eihän se pahuutta tehnyt, saalisti vain kuten ulkokissat saivat tehdä.
Tuulin kanssa pyöräilin usein metsässä ja kurkin sisälle taloihin, jotka olivat rapistuneet jo vuosia sitten. Joskus bongasimme joutsenia keskellä autotietä, se oli kesäyö. Pysähdyimme paikoillemme ja olimme niin hiljaa kuin vain kykenimme. Kauniin valkoinen joutsen meni siinä perässään kolme pienempää, untuvaisen näköistä. Kirjoitimme linnuista päiväkirjoihimme.
Tunsin sut ennen. Nyt eteenpäin kaikki menee. Välillä tulen pohtineeksi, kellä on kenenkin nykyiset puhelinnumerot ja osoitteet. Toisaalta näiden vuosien jälkeen tuntuu, että pienessä koulussa jokainen tiesi jokaisen mutta ei kuitenkaan.
Aina joku huolii. Joku toivoo samaa ja olet vapaa. Muistot ovat muistoja. Katkeruuden kannattelijat väsyvät nopeammin. Minä asun paikassa, josta moni muu haaveili silloin ja tällöin, ja päiväkirjoistani on jäljellä enää yksi. Se on lukoton, kissakantinen ja aivan täynnä naiiveja juttuja. "Tykkään yhdestä tyypistä, mutta hän ei tykkää minusta. Apua!" Nykyään kirjoitan nettipäiväkirjaa, blogia. Sen kautta kerron kuulumisistani virtuaalisesti, itselleni ja tuttaville. Sen mitä en paljasta netissä, tietävät uskotut ystävät. Ystävyyden merkitys on auennut minulle hieman eri tavalla tultuani aikuiseksi: keneltäkään heistä minun ei tarvitse kysyä, "Voisitko nyt leikkiä kanssani?"
Inspiraatio Pimeys-yhtyeen Pimeys-biisistä
Kuvat: weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti