Jonkin ajan kuluttua
sinä olet yhä sinä
ja minä olen minä
Ei ole mikään tässä maailmassa muuttunut
Paitsi että ihan kaikki on
Minä olen onneton. Katson joulutoria, jossa parrakas mies myy paahdettuja kastanjoita joulumielellä oleville ihmisille. Työnnän käteni takkini taskuihin, koska niitä paleltaa; unohdin lapaseni aamulla metroon. Sinne ne jäivät jonkun toisen löydettäviksi ja pidettäviksi.
Minä en tänä päivänäkään tiedä, miltä paahdetut kastanjat maistuvat.
Sinä hymyilet niin hiljaa, kuin et uskaltaisi sanoa ensimmäistäkään sanaa. Ja sitten: Oletkin kertonut minulle, että huonoina päivinäsi ajattelet tähtisädetikkuja. Kuinka ne rätisevät ja sitten sammuvat. Mutta sinulla on pieni hetki iloa, ja sen hetken verran kuvittelet maapallon pysähtyvän ihan vain siksi, että sinun tähtisädetikkusi saisi loistaa ilman yhtäkään tuulenvirettä.
Sitten: Läpi talven katselen sinun hymyäsi, ja vuosi vaihtuu kädet toisiaan lämmittäen.
Niin että paljon on muuttunut. Todellakin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti